Olen ihmetellyt, miksi taas nukuttaa aivan liikaa, vaikka valokin lisääntyy. En ole halunnut enää olla epäsosiaalinen, mutta kun ei vain ole tullut tehtyä mitään muuta kuin nukuttua. Sitten sitä taas lukee aivan hirveän yhteiskuntakelvottomista kirjanhenkilöistä ja alkaa nähdä itsensä sellaisena. Mitä tästä opimme? Lukeminen ei kannata.

Olen lukuluulotautinen.

Lisäksi olen yrittänyt saada muutamia rävellyksiä loppuun, koska niiden keskeneräisyys turhauttaa suunnattomasti. (Pitää varmaan ostaa jotain kirjoittamisen oppaita noiden lopetusten ja aloitusten kehittämiseksi. Kummatkaan eivät vieläkään suju. Kun olen vauhdissa, kaikki menee oikein mainiosti, mutta alku ja loppu tuntuvat vaativan sellaista topakkuutta ja itseluottamusta, jota minulta - yllätys yllätys - puuttuu. Aluissa pitää luottaa kielikorvaan ja siihen, ettei tarvitse antaa liikaa tietoa heti; lopuissa siihen, että tarina itsessään kantaa, eikä merkitystä tarvitse lyödä perille viimeisen virkkeen nuijalla.)