Kaksi epämiellyttävää säikähdystä osoittautui sittenkin vain säikähdyksiksi. Toinen ei ollut vakavaa ja toisen suhteen tilanne oli joka tapauksessa sama, oli muuatta asiaa rekisteröity tai ei.

Olo on kuitenkin vähän sellainen kuin olisi heitelty ees taas: upotettu kylmään veteen tai hiiliin ihan vain siksi, että muistaisi, kuinka paljon helpompaa on, kun ei ole hukkumassa tai kärventymässä, ja että kannattaisi siten selvitä elämästä silloin, kun se helpompi tila vallitsee.

Inhoan opetuksia. Inhoan niitä vielä enemmän silloin, kun tiedän niiden olevan oikeassa ja hyödyllisiä, koska silloin en edes voi hangoitella vastaan. Voin vain sulkea suuni ja ottaa ne nöyrästi; tuntea, että olen kelvoton ja typerä, kun en ole jo ymmärtänyt niitä. Miksi oppiminen ei voi olla positiivista? Miksi sen täytyy olla vajavaisuuksien osoittamista?

Tässä tapauksessa olisin voinut valita erään toisenkin Kulttuurin aluksen nimen, mutta enpä sitten viitsi. Kai sekin on jonkinlainen yritys osoittaa, että olen vanhempi kuin viisi (tai ehkä tässä tapauksessa viisitoista).