Ottaa edelleenkin aivan pirusti päähän, ettei vieläkään voi olla funktionaalinen ihminen ja että siksi viime viikonloppuna kävi niin kuin kävi.

Silti nyt on paraikaa lähdössä ulos hoitamaan Asioita. Ainakin pakollisia, hyödyllisyys jää nähtäväksi. Jo pelkästään se, että monen päivän surutyön jälkeen sai itsensä ulos ja hakemaan ruokaa, vaikka sitten yöllä, auttoi. Ruokakaapit olivat jo pari päivää niin tyhjiä, että nälkä nukutti - ja silti ei saanut itseään kauppaan.

Mutta nyt taas ainakin jotenkin hiillos lepattaa, edes jostain reunoista.

Tekisi mieli vain kirjoittaa, vaikka pitäisi ensinnäkin olla hyödyllinen ja toiseksi olla sosiaalinen, koska se taas olisi hyödyllistä itselle. Tunnistan, ettei kyse edes ole siitä, että olisi jotain loistokkaan osuvaa inspiraatiota, vaan tahtoo vain paeta siihen, joka edes sujuu jotenkuten. Ei kuitenkaan vieläkään julkisuuteen tuottavasti, joten ei sitä oikeastaan lasketa. Silti tekisi mieli...

Niinhän sitä aina eksyy keijuvaltakuntiin, ja ulkopuolella aika kiitää ohi. Eikä se koskaan ole hyvä kohtalo.