Pari päivää on taas mennyt sellaisella linjalla, ettei mikään toimi (onnistumisesta nyt puhumattakaan). Nukkuu päivät ja valvoo yöt, joten on liian helppo kuvitella, ettei tarvitse tehdä mitään, kun ei oikeastaan kuitenkaan ole mukana todellisuudessa.

Joo, oli siihen kai syykin: yritin lukea kirjaa turhan myöhään, niin kuin nuorempana oli mahdollista ja silti selvitä seuraavasta päivästä. Eihän se nykyisillä vajailla voimilla ja huonoilla tottumuksilla onnistu. Sitten oltiinkin jo hupsistakeikkaa, kun nukkuakin muka piti, ja sitä paitsi yritti kiltisti nukkua liian vähän, mistä ei tietenkään seuraa kuin paljon torkkuherätyksen pilaamaa unta, joka ei edes virkistä, ja lopulta paha olo, päänsärky ja luovutus. Ja seuraavana aamuna sama.

Eilen tuli pilattua pari sellaista hyvää aietta, joita en ollut aikonut sössiä. Nähtävästi ei koskaan pitäisi kuvitella, ettei voisi epäonnistua vielä jossain.