Hyvää: sain käsistäni pois taas yhden kauan ahdistaneen työn. Sen putoaminen olkapäiltä oli valtavan helpottavaa, vaikka asian hoitaminen vaatikin melkoista uskaltamista - eikä ihme, sillä olin tosiaan hoitanut sen luvattoman huonosti. Ja koska tiesin sen jo aiheuttaneen harmia, se oli tietysti venynyt entistä enemmän... ja aiheuttanut entistä enemmän harmia. Mutta nyt se on tehty ja pois, eikä sitä enää tarvitse ajatella.

Huonoa: kauniista ilmoista huolimatta olen nukkunut paljon ja vältellyt sekä ajattelemista että kirjoittamista. Tunnen itseni saamattomaksi ja ideattomaksi ja lähes muserrun siihen pelkoon, ettei minusta mitään kirjoittajaa tulekaan, joten olen vaiti ja pakenen kaikkea, myös itseäni.

Hyvää: tänään kauan tauolla ollutta ropea. Tavallaan myös huonoa, koska jännittää aika paljon. Mutta kuten olemme hitaasti ja takkuilevasti oppimassa, kokemuksista kieltäytymällä ei ainakaan mitään saa.

Kun isompi pelko on vielä liikaa, pienempi pelko osoittautuukin taas mahdolliseksi kohdata.