Siis eikö Suomessa todellakaan ole aikuisten kirjoittajien fanifiktiokulttuuria ollenkaan? Ja jos on, niin missä kivien alla ja järvien pohjassa se piileksii? Ovatko kaikki vähääkään lahjakkaat kirjoittajat jo käyneet omat kasvukipunsa ja intoilunsa läpi teineinä ja nyt sitten järkevästi keskittyvät kirjoittamaan oikeaa kirjallisuutta? Miksi olen aina omituisempi kuin kukaan ympärillä?

Ja miksi, oi miksi, minun pitää aina innostua ihan vääristä asioista ja vähintään väärään aikaan, niin ettei löydy ketään muuta hehkuttamaan kanssani? Parin satunnaisen google-haun myötä olin huomaavinani, että muutama pikaisella vilkaisulla aikuiselta ja fiksulta vaikuttava olento piti myös Bednaya Nastyasta - paino imperfektimuodolla. Silloin kun se vielä pyöri. Kukapa sitä jaksaisi pitää hengissä innostusta sellaiseen, mitä ei enää edes näe? Paitsi joku niin esoteerinen ekstaatikko kuin minä.

Miksei sitä voi saada DVD:llä, jos jotain pahuksen Serranon perhettäkin saa??

Masentavaa.