No niin: suunnitelman pitäisi kuin pitäisikin toimia. Kandin papereihin tarvitaan vain kypsyyskoe, joka on sikäli ongelmallinen, että sekä proseminaarityöstä että harjoitusaineista on niin kauan, etten muista niistä mitään. Niinpä pitää jotenkin ratkaista se ongelma, mikä työ sen kysymysten pohjaksi ylipäänsä olisi antaa. Se nyt on kuitenkin järjestelykysymys ja pahimmassa tapauksessa muutaman päivän kertaus jonkin ikivanhan paperin aiheesta. Ja jos suoritan ne 7,5 puuttuvaa opintoviikkoa niin, että kokonaismerkintä on rekisterissä ennen siirtymäkauden loppua eli 30.7., ei tarvitse suorittaa mitään ylimääräistä, ottaa vain selkävoitto siitä g-hydrasta. Sen, mitä suoritan, mihin kokonaisuuteen, kenelle ja koska, olen toki jo miettinyt ajat sitten. Kesän ajan on vielä rahoitusta vääntää sitten sitä gradua tottelevaiseksi ja suorittaa niitä opettajan opintojen täydennyksiä, jotka joka tapauksessa olisivat jääneet myöhemmäksi.

Tässähän saatetaan vielä päästä maihin, vaikka sitten vähän käsivoimin soutamalla. Mutta omin käsivoiminhan tätä olen tähänkin asti käytännössä tehnyt.

Lissulle kuuluu jälleen kunnia asian selviämisestä: torstaina en onnistunut pääsemään itse ulos maailmaan, joten pyysin Lissun tänne potkimaan minut perjantaiaamuna liikkeelle kanssaan, ja se toimi siitä huolimatta, että stressasin uneni taas lähes olemattomiin. Toinen kiitos kuuluu P&P:lle, joiden luo menin illemmalla, ja koska aiheena oli myös työnteko opiskelun eteen, tahdoin voida sanoa, että selvitys tuli tehtyä. Tulinkin palkituksi ylen määrin elokuvien katsomisella, herkuttelulla ja aina vain hilpeämmäksi kasvavan kummitytön seuralla. (Järkytykseni oli suuri, kun reilu viikko sitten vielä suurin silmin ja vaiteliaana maailmaa kummastellut ryömimisikäinen taapero vilkutti minulle ja hihkaisi "HEII!" tullessani sisään. Tämä oli kylläkin sattuma: kyseiset toiminnot ovat vasta yksi satunnainen osa repertuaaria, ja se osa nyt osui löytymään sillä hetkellä huomioni kiinnittämiseksi. Muutenkin neidin aurinkoisuusaste lisääntyy yhä, mitä ei oikeastaan olisi enää pitänyt mahdollisena.)

Stardust oli tasapaksun viehättävä, 300 kornimpi kuin olisikin uskonutkaan. En ymmärrä kummankaan aiheuttamia intoreaktioita yhtään enempää kuin ennenkään.

Lissu myös tutustutti minut järkevän pienellä vaivalla järjestettävissä oleviin avustustyömahdollisuuksiin. Ja Isossa Omenassa avattiin Suomen ensimmäinen Lush. Ja tänään Suvin luo ompelemaan yhdessä ja katsomaan taas muutaman viikon vanhoja kissanpentuja. Maailmassa on yhtäkkiä taas ikkunoita, eikä pimeys hukuta alleen.

Mutta ironista kyllä, jos elää, ei näköjään ehdi kirjoittaa. Moinen elintärkeä ongelma on ratkaistava hetimiten, sillä jos en kirjoita, hukun taas kuitenkin.