Sanonpa nyt näin omille piireilleni, koska teitä ei oikeasti kiinnosta niin paljon, että se haittaisi, että olen suuresti eri mieltä Realm of Venusin kuukauden pukujen viime vuoden palkinnoista. Ne, joita ei kiinnosta renessanssipukujen vertailu sitäkään vähää, voivat vapaasti hypätä seuraavan erittäin subjektiivisen nillityksen yli. Ja itsellähän minulla ei tänä vuonna ollut siellä pukuja esillä, enkä tunne ainoaakaan noista ihmisistä, joten sikäli omaa lehmää ei ole ojassa.

Enemmistön mielipide on tietysti enemmistön mielipide, ei siitä paljon voi kitistä. Mutta enemmistön mielipide näköjään on aivan liian helposti söpöyden johdateltavissa. Olihan se hirveän suloista, että joku oli saanut lapsen ja vielä jotensakin näköisen lapsen puettavaksi lapsen muotokuvan mukaan. Ja tuo varhaisemman kategorian voittanut puku olikin melko hyvä, kyllä minäkin sitä sijoittumaan äänestin. Mutta lapsen pukuun ei ole mitään järkeä laittaa luita, eikä todellakaan olisi ollut niin vaikeaa löytää koristenauhaksi hyvin samannäköistä nauhaa eikä vain todeta, ettei muka löytyisi. Ei se nyt niin ylivoimainen ollut. Ja aika helppokin sitä paitsi. Kakkoseksi sijoittunut puku on minusta täysin yhdentekevä, ei istu kauniisti eikä muistuta juuri ollenkaan La Bella -maalauksen pukua (joka sen on tarkoitus olla). Kupariruusun puku on upea ja persoonallinen mutta silti ajanmukaisen ylellisen oloinen ja on vaatinut aivan valtaisan määrän työtä; se ettei se ole suoraan maalauksesta, on tässä tapauksessa mielestäni pieni haitta. Se vain näyttää niin ylivoimaisesti oikealta juhlavaatteelta tuolta ajalta. Onneksi ensi vuonna on sitten kai kategoriat jaettukin sen mukaan, mikä on kopio maalauksesta tms. ja mikä omaa luovuutta.

Nuo valinnat nyt eivät siis ole kaikki aivan kauheita, mutta myöhempi kategoria on kerrassaan syvältä. Kolmanneksi tulleen puvun tekijällä on monia upeita elisabetiaanisia pukuja, mikä on taatusti vaikuttanut äänestäjiin. Venetsialaispuvut eivät kerta kaikkiaan istu noin jäykästi ja tönköttävästi edestä - eivätkä kaarru ylöspäin kaula-aukon keskeltä (hänen englantilaiset pukunsakin kaartuvat siitä aina omituisen paljon). Aivan liikaa liian korkealle nostavaa korsettia! Sitä paitsi nyöritysaukko on liian leveä yläosasta, mutta niin se kyllä on hirveän monella. Ja pellavainen vale-edusta ja organza-alushihat riitelevät keskenään.

Toiseksi tullutta pukua minäkin äänestin, koska se on virkistävä poikkeus ja upeasti tehty, mutta tunnustan kyllä, että se ei olisi ollenkaan niin tehokas ja upea, jos ei tekijä olisi a) niin huikean kaunis b) niin hoikka, että voi tehdä yläosan, joka ei tue muotoja mitenkään. Ja voittaneessa puvussa on aivan, aivan liikaa kyse siitä, että tekijä on kaunis ja ottanut kauniita kuvia, ja ennen kaikkea siitä, että hän myy työnsä taitavammin kuin kukaan muu. Ei se kangas vastaa ollenkaan niin täysin alkuperäistä, ja takkimekon kangas on järkyttävän epäaikaista. Ei kaikki ole sopivaa, jos se on luonnonkuitua! Vaalea, värjäämätön, karkea pellava olisi muka kuvioitu mustalla sametilla? Tuskinpa! Eikä kuviokaan ole lähellä sitä, johon hän sitä vertaa. Ja sitten tuollainen olkaliina, jossa ei ole aluskangasta ollenkaan, vain iso nauhojen verkko, on täysin älytön: mitä virkaa sillä olisi; miksi kukaan tekisi sellaista? Maalauksissa ei tietysti näy organza (tms.), jonka päälle nauhat on kirjottu, mutta ilman sitä koko rakennelma on ihan naurettava.

Tiedän, että tämä on nyrpeää, mutta kiipeän seinille aina, kun ihmiset menevät omakehun lankaan!

Noin, nyt tuntuu paremmalta.