Aloitin tänään sen säännöllisen treenauksen, jonka joku sanoi joskus lukeneensa jostain kirjoittamisoppaasta hyödylliseksi (olikohan se Lissu? vai Mili?): ennen kuin kirjoittaa päivässä mitään muuta, kirjoittaa kolme sivua ihan mitä vain mieleen juolahtaa. Sen on kai tarkoitus purkaa samoja asioita kuin mitä unet ovat kulloinkin käsitelleet, ja sellaisena se ainakin näyttää toimivan, mutta kyllä se vaikuttaisi auttavan myös näkemään, mikä mielessä olevista asioista on itselle tärkeää ja mikä ehkä sanomisen arvoista noin muuten. Sitä paitsi se on tekstin tuottamista, piste. Tuloksena saattaa olla muutosta täällä vuodatuksissa: en ehkä koe enää tarvetta sanoa niin paljon, kun olen sanonut ne johonkin kuitenkin. Saa nähdä. En tiedä vielä.

Vähän samaan liittyvää neuvoa ("sama se, mitä kirjoitat, kunhan kirjoitat!") löytyy tästä muutenkin riemastuttavasta ohjepakinasta, jonka linkin Taika minulle antoi. Kiitos, tuhannesti kiitos! Niin - ja siksi olen niin kitsas antamaan kenenkään lukea näitä tähänastisia rävellyksiä: ne ovat niitä ensiversioita. (Se on sikäli tekosyy, että minähän en ole mikään luontainen prosessikirjoittaja, vaan yritän tuottaa mahdollisimman valmista tekstiä heti... mutta silti. Parempaa tulisi, kun muokkaisi useamman kerran, mutta en jaksa vaivautua uusimaan 30 tai 40 sivua fanirävellystä, jollen ole varma, että se kannattaa. Toistaiseksi ei oikein tunnu kannattavalta. Katotaansitjoskus, kun olen oppinut suoltamaan tekstiä sujuvammin ja kun osaan myös lopettaa, niin että uusittavaa on kerralla vähemmän.)

Kun nyt kerran linkitin jotain, niin linkitänpä vielä tämän, jonka jossain välissä löysin, mutta en ole löytänyt sopivaa hetkeä kehua sitä: oikeasti me Star Wars -fanit vihaamme koko rakastamaamme asiaa. Se on vain niin pelottavan totta.

Tulostin sen Mandelan torun niin suurena kuin poikittaiselle aaneloselle mahtui ja ripustin seinälle tietokoneen yläpuolelle. (Tai no melkein - tasan yläpuolella on yhä Degas'n värillinen tanssitunti isona, ihan noin nostalgian vuoksi enemmän kuin sen tanssin, ja saa toistaiseksi ollakin. Mutta se Mandela on kyllä vielä optimaalisemmin katselinjalla.)

Aijoo. Ja sitten näin aivan mahdottoman loistavan livejournal-avatarin tänään: Dr. Who:n dalekin, joka ei mörissytkään "Exterminate!" vaan "Procrastinate!" Jos sellaiseksi pystyisi kuvittelemaan halunsa välttää asioita (vaikkakin pelosta eikä laiskuudesta - mutta absoluuttista pelkoahan niiden dalekien on tarkoituskin symboloida), se voisi jopa ehkä toimia.