Hittolainen, nyt palasi taas se viime vuosina herännyt halu vetää pöytäropea. Kuuntelin helppoa, sentimentaalista renefolkkia, inspiroiduin (niin, konventionaalisesta kauneudesta taas!) ja kaivoin esiin muinoin kirjoittamiani hahmoja, joiden tarinat jäivät pahemman kerran kesken ja jotka ansaitsisivat niin paljon enemmän...

Haluan antaa mielikuvitukseni lennellä vapaasti ja katsoa, saisiko se avattua seikkailuja eikä vain tavoiteltua välähdyksiä öisien oksien varjoissa ja tienpinnan tähtikimalteessa. Jospa se pystyisi saamaan ne kokonaan esiin, kun toisesta reunasta ovea pitäisivät kiinni muut ihmiset. Niinhän larpeissakin käy, vaikkei olisi edes käydäkseen.