Gaah! Ja sitten kun saan ne sulkemaan suunsa, ne eivät lakkaa ajattelemasta koko ajan, miltä tuntuu ja vaikuttaa, eikä teksti edelleenkään etene!

Minut pitäisi pakottaa kirjoittamaan juonta ilman henkilöitä. Jotain, missä on vain koneita, niin että toiminta etenee, mutta ajattelua ei tapahdu. Niin tai siis ainakaan oletusarvoisesti; scifiä ehkä sit myöhemmin.

Oli hassua, kun ystävä tästä aiheesta puhuessa sanoi, ettei hän puolestaan osaa kirjoittaa dialogia. Se oli ihan käsittämätön ajatus. Miten niin voi olla, että osaa helpommin jotain muuta; dialogiahan suoltaa suunnilleen yhtä tauotta kuin hengittää? Omat osaamiset kai tuntuvat aina itsestäänselviltä, kun ne osaamattomuudet ovat mielessä enemmän.

Aaagh, miksi, voi miksi, annoin periksi aikanaan? Miksi luovutin, niin että nyt saan tuskitella alkeellisenkin kerronnan kanssa? Miksi, voi miksi?

Sää on kauhea, ja Talvihovi tekee sen aivan tahallaan levittääkseen myrtymystä ja vihaa, niin niiden ei edes tarvitse tuhlata jäätä; jäädymme kuitenkin.

(Kyllä tässä elämääkin tapahtuu, mutta koska nyt pitää taas juosta tapahtumisiin, niin siitä sitten myöhemmin. Opiskelukiinniottoa kuitenkin suoritettu asianmukaisesti.)