On se nyt vain niin, ettei kannata. Keskiaikailu nimittäin. Hyvä, mukava tapahtuma, mutta hyvä ja mukavakaan ei näköjään jätä minulle kuin harmistuksen siitä, ettei se siltikään ole sitä, mitä haluan. Tuskin edes tiedän, mitä haluan, mutta ilmeisesti ainakin tiedän, ettei tämä ole sitä.

On myös toinen asia, joka ei kannata, ja se on nähdä vaivaa sellaisten ihmisten vuoksi, jotka vain kerta kaikkiaan eivät päästä muuriensa sisään. Tiettyyn pisteeseen asti minä hitot nakkaan siitä, kannattaako se, mutta se tietty pistekin tulee joskus. Ja sen toiselle puolen ei ole enää syytä mennä, ei mitään syytä polttaa siipiään loppuun. Koska sitten vai taas tipahtaa tuhkaan, eikä siitä ole iloa kenellekään.

Oli todella mukavaa nähdä useitakin ihmisiä tuolla - etenkin muutamaa sellaista, joita ei ollut nähnyt moniin vuosiin, ja muutamaa sellaista, joihin tutustui oikeastaan vasta nyt. Ja senkin myötä olisi pitänyt jäädä hyvä ja tyytyväinen olo. Sen sijaan jäi vain ärtymys omista tarpeista, omasta tyhmyydestä ja omasta säälittävyydestä. Ja siitä, ettei osaa olla oikealla tavalla sosiaalinen. Ei osaa houkutella toisia puhumaan, vaikka olisikin kiinnostunut siitä, mitä niiden päässä liikkuu. Ei hyvääpäivääkirvesvarttatasolla, saati sitten enemmän merkittävällä.

Ja on vain niin väärässä paikassa.

Nyt taitaa olla aika päästää irti koko kimpusta pieniä ja keskikokoisia kaipauksia, joita tähän on liittynyt. Tietysti se on vaikeaa - minähän en koskaan osaa päästää irti jonkin haluamisesta, ja kaikkein vähiten silloin, kun en ole edes saanut sitä jotain enkä voikaan saada (jos osaan haluta tarpeeksi kiihkeästi, niin kyllähän se omistautuminen sitten palkitaan, eikö niin? paitsi ettei tietenkään). Mutta kaipaaminen kuluttaa, ja kun alkaa kulua enemmän kuin vahvistua, on aika lopettaa.

(Tai sitten olen vain krapulakiukkuinen. Eilen tuli juotua vähän turhan paljon. Ei varsinaisesti ongelmaksi asti - ei suurempiin tyhmyyksiin, ei muistikatkoon, ei mihinkään sellaiseen - mutta kuitenkin juuri itsesääliportaalle asti. Muistutti jälleen siitä, ettei humalatila oikeasti ole hauska, enkä käsitä, miksi se niin monen mielestä on. Ei taas tee mieli kokeilla edes tuollaista periaatteessa "sopivaa" humalaa toviin eikä toiseenkaan.)

(Jos tämä meni nyt liian raadolliseksi, niin pahoittelen. Tyhmä on lintu tänään, kovin tyhmä.

Ja kovin pieni ja väsynyt ja yksinäinen.)