Ostin itselleni joulukirjan. Olin katsellut muutamaakin vaihtoehtoa Akateemisessa pitkään, mutta sunnuntaina ennen joulua niistä oli hyllyssä vain tämä yksi, joten valinta oli helppo. Yhtä paljon minä sitä halusin kuin niitä muitakin.

Eilen illalla päästyäni opuksessa noin puoliväliin annoin periksi jo pitkään kiusanneelle kyllästymiselle, luin sen lopun ja todettuani sen merkityksettömäksi selailin vähän siltä väliltä. Olihan siellä näköjään jotain yllättäviä juonenkäänteitä, mutta ei tarpeeksi, että jaksaisin vaivautua suorittamaan lukemista kokonaan.

Minä en kerta kaikkiaan tee tällaista! Paitsi että näköjään teen. Silloinkin, kun kyse on kirjailijasta, jonka toisia opuksia olen pitänyt kerrassaan loistavina. Yritän kovasti vakuuttaa itselleni, ettei minun tarvitse tuhlata elämää kirjaan, joka ei kiinnosta, mutta silti tämä tuntuu jotenkin aivan kaamealta. Olenko liian tyhmä ymmärtääkseni kirjan hienouden? Olenko liian laiska lukeakseni? Entä jos tämä leviää koskemaan muitakin kirjoja? Entä jos saan rangaistuksen omistautumisen puutteestani: entä jos en pian enää lue ollenkaan? Tietenkin järkeni sanoo, että maailma on täynnä kirjoja ja kyllä niistä löytyy niitä kiinnostaviakin ihan tarpeeksi, mutta tällä hetkellä vain hävettää. Ehkä pian pääsen jo siihen vaiheeseen, että olen pettynyt kirjaan enkä itseeni...