Nyt ei enää kiukuta niin suuresti. Johtopäätökset sinänsä ovat jäljellä. Ehken lopeta keskiaikailua seinään, vaan annan sille vielä pienen mahdollisuuden - en vain saa odottaa siltä senkään vertaa kuin tähän asti. Enkä etenkään ihmisiltä.

Näin pitkiä scifiseikkailu-unia. Ennen niitä näin myös unta, että sain lapsen, mutta vaikka kuinka yritin hoitaa sitä asianmukaisesti, mikään ei tahtonut sujua, ja kaikki muut ympärilläni tiesivät paremmin, mitä pitäisi tehdä ja miten. Ja sitten vielä se lapsikin oli jokin typerä alientonttuvaihdokas, ja suutuin siitä, miten minua oli huijattu, kun vain ihan vilpittömästi halusin tehdä kaiken kunnolla.

Scifiseikkailut taas olivat kovin monipolvisia ja jännittäviä autioituvista rinnakkaismaailmoista totalitaarisiin androidiyhteiskuntiin, takaa-ajoihin salaisissa laboratorioissa ja jännillä, futuristisilla autoilla... ja supersankareihin. Olin Rogue (se oikea, jolla on Ms. Marvelin voima ja lentokyky). Mutta sitten kaikki olikin taas larppia, ja pelinjohdon NPC-avustajat eivät suostuneet hyväksymään hahmovalintaani, vaikka se oli sääntöjen mukaan täysin luvallinen. Myös eilisessä Xena-uusinnassa esiintynyt salaperäinen arkku, jossa oli maailman vahvin ase, vieraili tarinan loppupuolella: siitäs saivat nillittäjät, kun kuitenkin lensin löytämään sen ja paljastin sen sisällön huijaukseksi. Poikkeuksellista oli, että juonikuviot alkoivat kovin ahdistavina, mutta tarinan edetessä avuttomuuteni väheni ja yleinen tuhon uhka myös.

Nyt voisikin palata unien pariin, jotta huominen voisi tapahtua järkevästi.