Kultainen kompassi, hyvää:

- Lyran näyttelijä, joka on nappivalinta
- tietokonegrafiikka näyttää hyvältä, etenkin panssarikarhut
- yleensäkin kaikki näyttää hyvältä: maailman tyyli on onnistuneen distinktiivinen ja rooleissa on kahmalokaupalla huippunäyttelijöitä
- daimonit ovat mukana edes jotenkin asianmukaisesti, toisin kuin aikaisista kuvista pelkäsin
- musiikki viehätti

Huonoa:

- liikaa selitystä liian pian
- jännitys ei säily muutenkaan, hypitään vain kohtauksesta ja porukasta seuraavaan
- daimoneita ei edelleenkään käytetä niin monipuolisesti kuin olisi toivonut
- ne liian nopeat selitykset on tietysti vielä yksinkertaistettu
- huippunäyttelijät menevät hukkaan mitättömissä rooleissa
- elokuva jää kesken, enkä tarkoita vain sitä, että jatkoa on luvassa: se ei jatku edes kirjan kliimaksiin asti

Olisin joka tapauksessa ehdottomasti käynyt katsomassa sen, joten sikäli oli mitä miellyttävin yllätys, että ystävänystävänkontaktien kautta järjestyi ilmaislippu. Kiitos ajatuksesta!

Muutenkin ihmiset ovat hämmentäviä. Muuan maisteriryhmäläinen ihana ihminen lahjoitti minulle Hämeen-Anttilan Sokkopelin, sen missä on murha, tarot-kortteja ja larppaamisen tapaisia kuvioita ennen larppaamista keksineitä päähenkilöitä. Sanoi, että kun minä saattaisin siitä pitää, hän oli sen lukenut ja heillä oli jo liikaa kirjoja, niin hän ajatteli laittaa sen eteenpäin. Ei voi käsittää. Itse en kykenisi luopumaan kirjasta, en edes viihdesellaisesta: oma kirjasto on itseisarvo, jonka suhteen kärsin pahemman kerran ahneuden ja saituuden kuolemansynnistä. Toisaalta tunnen muitakin ihmisiä, joiden mielestä kirjojen hamstraaminen ei ole mitenkään tarpeellista, joten mahdollisesti mielipiteeni ei tässä ole aivan ainoa oikea... (Mutta kun. Kirjoja. Miten niitä voi olla liikaa? Ei voi. Ei millään.)

BN:n katsominen ilman tekstejä alkaa käydä sietämättömäksi! Viimeisimmissä tekstillisissä jaksoissa on ollut keskusteluja, joiden tulkinta vaatisi ehdottomasti pohjakseen kaikki henkilöiden aiemmat kuviot!

Jos saan Sen Ison Pahan tehtyä jotenkin järjellisesti niin kuin aion, niin menen kyllä vaikka yksin Moskovaan katsomaan Kirsikkapuistoa. Sikäli kun se nyt vielä pyörii silloin. Sen voin sentään ymmärtää, kun voin lukea sen etukäteen. (Ei, en ole lukenut aiemmin, vaikka tietysti kirjallisuudenopiskelijana olisi pitänyt.)

Pitäisi päättää, mitä tekee jouluna. Optioita on, mutta pitäisi valita. Tai siis tietää kyllä, mitä tekee (opiskelee, tai huonosti käy); ongelma on, missä.