Pienet männyt toisessa keijukehässä ovat pian niin suuria, että niiden metsään voi eksyä ja päätyä jonnekin aivan muualle, ja Kesähovi lähettelee etelästä kirjeitä muistuttaakseen minua siitä, miltä tuntuu elää.

Niin että siinä tuulessa sitten sainkin taas idean, joka on vielä käsittämättömämpää karkkihuumetta kuin se "mitä jos muuan tunnettu sarja olisi totta" -AU-karkki! Miten voi olla, että kaikki ideat tulevat vain tuolla ulkona? Onko se sitä pahuksen verenperimää - metsä ja multa ja niitty vain ovat kerta kaikkiaan vielä polvia ja selkää myöten kiinni?

Oivoih, kyllä se onkin huumetta! Täysin käsittämätön konseptien yhdistelmä. Paitsi ettei ollenkaan, vaan niin täydellisen itsestäänselvä, kun sen kerran on tullut ajatelleeksi. Mahdoton vastustaa. Oivoi!

Ja vaatisi aivan liikaa aikaa ja omistautumista. Mistä minä senkin revin?