No niin, oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin, ja se taas vei siihen, että oli pakko nöyrtyä ja myöntää äidille kokonainen pieleen mennyt viikko. Onneksi pelättävä palaute jäi kuitenkin yhteen ainoaan tarkentavaan kysymykseen (joka toki sekin tuntui kauhealta syytökseltä, koska niin se nyt vain aina on). Mutta nyt on ainakin toimintasuunnitelma aikataulun korjaamiseksi ja rytmiin pakottumiseksi. Sunnuntai-maanantaiyöksi äiti tulee tänne ja herättää minut menemään aamulla YTHS:lle, jossa hankin itselleni ajat kaikkiin mahdollisiin testeihin ja tarkastuksiin, joissa setvitään niin mahdolliset puutokset kuin muutkin syyt jatkuvaan väsytykseen (masennuslääkkeen annostus, kaamosmasennus, silmät, fibromyalgia, mitähän vielä?). Kaksi seuraavaa yötä ja aamua Lissu on täällä ja vie minut kaupunkiin mukanaan, kun lähtee töihin. Keskiviikkoiltana menen Keravalle ja siellä aamulla äidin kanssa uimaan. Ja perjantaina voisi yrittää herätä ihan itse tai kokeilla, riittääkö soitto tai vastaava.

Jos tämä onnistuu, menen perjantaina permanenttiin.

Enkä ompele yhtään mitään ensi viikonlopun SCA-tapahtumaan enkä edes ajattele, että pitäisi. Selviän sillä, mitä on - juurihan sain uuden puvun päälleni edelliseen tapahtumaan! Mitä siitä, että se on ns. säätö eikä täysin todistettava reproduktio. Se kelpaa. Ja viittatilannekin on siedettävä ilman sitä uuttakin. Katsotaan myöhemmin. Harkitsen myös vakavasti, olisiko viisasta peruuttaa ilmoittautuminen loppiaiskruunajaisiin Köpingissä. Ei se Drachenwaldin mittakaavassa ole kaukana, mutta vie väkisinkin neljä päivää ja epämääräisen määrän aikaa ennen ja jälkeen, vaikka kuinka yrittäisi olla stressaamatta.

(On kyllä niin, että sekä mahdolliseen peruuttamiseen että peruuttamattomuuteen on... muita syitä. Syitä, jollaisia ei ääneen myönnetä - toisia siksi, että niitä nyt ei vain myönnetä, toisia siksi, että ne ovat suorastaan epäterveitä. Minun pitää miettiä, miten ne syyt asettuvat vaa'assa.)

Silti: suunnitelma on nyt tehty, kehykset on. Sitten jää nähtäväksi, onnistuuko niissä kehyksissä oikeasti jonkinlainen todellinen työnteko.