Onpa raivostuttava ja samalla yllättävä kokemus tämä viimeaikainen. Sitä on netin aikakaudella tottunut siihen, että jos haluaa jostain asiasta tietoa, sitä kyllä saa - melko lailla niin paljon kuin haluaa, ja jos vähänkin osaa vertailla lähteitä, myös suhteellisen luotettavasti. Jos pitää vain tarkistaa pieni fakta, se onnistuu nopeasti; jos tahtoo yleiskuvan jostain, se sujuu myös parilla wikipedian ja googlen haulla; ja jos tahtoo varmistaa isommasta asiasta kokonaisuuden, sitten ottaa tietosanakirjan avuksi ja katsoo uudemmat lisäykset sen päälle netistä. Ja populaarikulttuuritietoa on enemmänkin kuin ikinä kaipaisi, ja jo muutaman sivun läpikäymällä saa suhteellisen todenmukaisen otoksen.

Paitsi kun ei enää osaakaan kieltä eikä edes kirjaimia. Se on jo lähtökohtaisesti varsin kova kolaus, koska on tottunut ymmärtämään yhtä ja toista useammistakin eurooppalaisista kielistä - mutta yhtäkkiä silmä ei hahmota eivätkä aivot suostu tietokoneen lailla muistamaan kirjainten arvoja heti tai edes parin tarkistuskerran jälkeen! Noin älyllisellä tasolla se tarkoitti sitä, että päätin ehdottomasti opetella jonkin kielen, jossa käytetään muita kuin latinalaisia aakkosia, koska selvästi aivoni tarvitsevat sellaista jumppaa enemmän kuin luulinkaan! Ihan sama, mikä se on, ei sen tarvitse olla venäjä. Vaikka siitä kyllä voisi olla eniten hyötyä myöhemminkin.

Tunnetasolla taas ärsyttävintä on, että tiedonmuruset suodattuvat toisten selostusten kautta, ja kun kyse on fanitettavasta asiasta, ne selostukset ovat kovin värittyneitä. Ja kuten jo aiemmin valittelin, omat mieltymykseni eivät näytä seuraavan valtavirtaa. Niinpä en saa tietoa siitä, mistä haluaisin, ja sekin tieto, mitä saan, tulee tulkintoina, jotka ovat selkeän puolueellisia. Ja - kun kyse on fanitettavasta asiasta - kun ollaan jonkun puolella, ollaan tosiaan myös toisia vastaan. Se on ahdistavaa ja inhottavaa, etenkin minulle, joka koen hyväntahtoisetkin erimielisyydet aina hermostuttavina riidanaiheina. Ja nyt en edes voi hakea omiin tuntemuksiini tukea puolueettomasta tiedosta ja siten antaa toisten rauhassa olla omaa mieltään, vaan saan vain sitä propagandaa, josta en pidä ja jonka kanssa en edes objektiivisesti ole samaa mieltä.

Kiukuttaa. Kun tahtoisi vain piristää päiväänsä, hakea jostain vähän valoa ja lämpöä, jotta jaksaisi taas isompia asioita hitaasti eteenpäin, mutta tulee vain paha mieli.