Aurin kanssa jutellessa tuli esiin muutama erittäin pätevä neuvo kirjoittamiseen - siis muitakin kuin se jo muistutettu "mikä olisi pahinta, mitä hahmolle voisi tapahtua" -periaate. Minun helpoin osaamisen alueenihan on dialogi...  mutta sitä voinkin sitten pyöritellä aivan loputtomiin, kun pahinkin saippuaoopperoiden käsikirjoittaja. Eikä se vielä mitään, vaan minulla on pakkomielteinen tapa kuvailla ylitäsmällisesti sitä, miten keskustelun osallistujat reagoivat - miten sanovat, miltä näyttävät, mitä tekevät, pienimpiä eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja myöten. Siitä on aivan tajuttoman vaikea ajatellakaan karsivansa, koska kerran näkee ne henkilöt mielessään, niin kuin tosiaan katsoisi tv-sarjaa... mutta se pidentää tilanteita kohtuuttomasti. Auri huomautti, että sillä tavoin riistää lukijalta sen oivaltamisen ilon, kun tämä näkee itse mielessään, miten hahmot dialogia käyvät, ja huomaa oppineensa tuntemaan ne niin hyvin. Sitä en tosiaan olisi itse tullut ajatelleeksi.

Toinen, konkreettisemman tason muistutus oli se, että englanninkielistä tekstiä kirjoitettuaan käy järjestelmällisesti läpi joka ikisen be-, have-, feel- ja seem-verbin ja korvaa ne jollain muulla verbillä (tai jälkimmäisen kahden tapauksessa luultavasti karsii koko ilmauksen). Be ja have ovat luonnollisesti vieraskielisen puhujan ongelmia, vaihtelevia verbejä kun on vaikeampi pitää aktiivimuistissa kuin nomineja. Auri sanoi helmasyntinsä olevan feel, minun taas on seem: näkökulmahenkilöni arvailee aina juurikin dialogin kuluessa, mitä toiset tuntevat ja ajattelevat.

Löysin tähän aiheeseen liittyen erään varsin korkean profiilin fanfic-kirjoittajan
selostuksen omasta tavastaan kirjoittaa ja editoida tekstiään. Kunkin kirjoittajan prosessi on varmasti erilainen, ja furiosityn prosessi näyttää olevan huomattavasti monipolvisempi ja analyyttisempi kuin omani (ainakin toistaiseksi), mutta kohta "1001 - Fun with Search and Replace" tullee olemaan tulevaisuudessa ahkeran hyödyntämisen kohteena.

Saman selailukerran tuloksena sain myös aikaan jonkinlaista listaa kirjoittajista, joilta aion rohkeasti kysyä, saisiko heistä betalukijaa tai osaisivatko he suositella jotakuta. (Kiitos paljon tarjouksista, Emma ja Auri, mutta yhäkin toivon, että saisin natiivin - ja se on enemmän kiinni minun vajavaisuuksistani kuin teidän: on helpompi olla ottamatta itseensä jonkun sellaisen neuvoja, jonka kielellinen osaaminen ei ole samalla tasolla kuin oma. :))(*)

En minä kyllä ole kauheasti nyt kirjoittanut, kun en ole jaksanut yhtikäs mitään. Olen sentään päässyt eteenpäin siinä riivatun hankalassa osassa uusinta rävellystä, johon taisin alun perinkin valita epäviisaan muodon. Se on sikäli hyvä, ettei minua huvita tuskastua päiväkausia harjoituksen takia - etenkään tällä hetkellä; etenkään sellaisen harjoituksen, jonka lukijamäärä jäänee kahteen tai kolmeen, jos sitäkään. (Toisaalta tämä nimenomainen muoto on hyvää harjoitusta: pelkkää dialogia ilman niitä kuvauksia dialogin käymisestä. Tai no, ei ihan täysin ilman. Mutta melkein.) (Enkä minä sitä päiväkausia kirjoittanut, odotin vain, että saisin inspiraation eräästä oleellisesta vuorosanasta.)

 


(*) Mitä muuten tulee kielelliseen osaamiseen, niin kylläpä on hyödyllinen ja viihdyttävä tuo Taijamain jälleen löytämä mainio linkki, freerice.com. Osaamiseni oli todella vaihtelevaa, mikä kai johtuu vieraskielisyydestä: kävin välillä jopa tasolla 48, mutta sitten tulinkin tasaista tahtia takaisin alas tasoon 41 asti! No, toisaalta pitkään eestaas kiipeäminen kasaa sitä riisiä...