Nyt mennään taas sellaisia päiviä (ja öitä), että täytyy laskea pieniä asioita, joista iloita. Pieniä, kun ei isompia ole. Laskea, kun eivät edes tule mieleen itsestään kaiken muun kaatopaikan seasta - pitää poimia ne erikseen.

Olen lopultakin edes suunnilleen selaillut ison osan sitä pitkään pelkäämääni roolipeliteoriaa, joten on yksi tekosyy vähemmän olla etenemättä (ja pikkuisen liikemomenttia siihen etenemiseen).

Sain kuulla, että rävellyksenpätkäni piristi ystävää.

Siinä se oikeastaan sitten onkin.