Vaihteeksi muutakin ajateltavaa, ja vieläpä sellaista, joka saattaa hehkuttaa hiukan muidenkin tunteita kuin minun: Taijamai löysi kultaa!

Ensimmäinen ajatukseni oli, että tuo on ankka, koska se tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Whedon! Dushku! Kameleonttityttö! Okei, ainoa harmistus tuossa tietysti on se, että näin ollen se Serenity 2 -juoru lienee pakostakin vaikka pohjaa. Mutta jos ei saa joulua, niin kyllä juhannuskin on ihan kiva.

Onko tämä nyt rihkamaa vai toisten elämiä? Koskee seurattavaa fiktiota, mutta vielä ei ole mitä seurata.

Ei, en katsonut BN:ää vailla tekstejä kuin kolme jaksoa. Löysin juuri siitä jaksosta, joka edellisellä viikolla jäi väliin, keskustelun, joka ehdottomasti olisi pitänyt kuulla. Raivostus. Hupaisaa oli myös, miten väärin saattoi arvailla toisia keskusteluja, kuten tuli todistettua tänään, kun näki, mitä ne oikein sanoivatkaan.

Mutta valvoin kyllä. Valvoin ja kirjoitin liian pitkään. Olisi kannattanut nukkua, koska oli univelkaa, joten kirjoittaminen oli vähän sellaista hidasta häröilyä. Tuhlasin aikaa ajatuksiin, joita olin liian väsynyt muodostamaan ja jotka päädyin pyyhkimään pois.