Kun nyt pääsin pahan tuulen vauhtiin, niin minulla on asiaa, hyvä Sir Crush.

Sanoinkin jo viime viikonloppuna, etten tiedä, miten oikein saisin sinusta otteen, varsinkaan näin matkan päästä. Sähköpostiin vastaat harvakseltaan - niin, tiedän, ettet kai lue sitä säännöllisesti - mutta joka tapauksessa silloinkin kun olisi tilaisuus vastata, et juuri vastaa siihen, mitä kysyn. Tapahtumissa on muutakin tekemistä. Ja kun ei olisi, pakenet siihen tuttuun keinoon. Ei se mitään muuta ole kuin pakoa - viime kerta oli erityisen selvä esimerkki.

Sanoit, että haluat olla ystäväni; että tarvitset ystäviä. Annoit ymmärtää, että tarvitset juuri minun kaltaistani jääräpäistä, avautuvaa ja avautumaan pakottavaa nahan alle kaivautumista. Mutta minä en voi pakottaa sitä, jollet anna minulle jotain alkupisteitä. En voi löytää mihinkään, jos et anna edes jotain reittejä. Olen hyvä kuuntelija, mutta en ole hyvä kysyjä, varsinkaan jos yritän olla hienotunteinen, eikä minulla ole vielä mitään käsitystä siitä, mitä toiselta voi kysyä ja mitä aiheita on parempi olla tökkimättä ainakin toistaiseksi.

En voi tehdä kaikkea yksin. En ole ihmeidentekijä, vaikka sitä näytät odottavan. Jos haluat, että pääsen sisälle, sinun on tehtävä se mahdolliseksi. Edes vähän.