Olen taas sairaana, tällä kertaa ilmeisesti ihan oikeassa syysflunssassa. Tietysti se tulee silloin, kun olen yrittämässä saada itseni reippaasti liikkeelle ja vähän niin kuin pakolliseenkin toimintavauhtiin. Kuinka monta kertaa olen jo vakuutellut itselleni oppineeni, ettei päiviä saa päästää kulumaan tyhjään, koska pian kuitenkin tulee taas päiviä, jolloin ei muuta voi? En silti ajatellut antaa mokoman tällä kertaa pysäyttää itseäni kovin pitkäksi aikaa. Olen jo paljon paremmassa kunnossa fyysisesti kuin joskus ennen - muuta varsinaista vikaahan ei ole ollut kuin tuo jatkuva unisuus, joka toki on inhaa, mutta ei sinänsä vaarallista heikkoutta - ja aion taistella tätä tautia vastaan kaikin mahdollisin tropein ja loputtomin teemukillisin. Kokemus on todistanut toimivaksi Annin neuvon, että tautia voi vauhdittaa ovesta ulos ihan huomattavasti juomalla kuumaa nestettä niin paljon, ettei se lopulta enää vain pysy elimistön mukana.

(En usko, että on myöskään haitaksi kuuma rommikaakao, jos vaikka sattuisi Vera taas tekemään sitä huomenna, kun näemme. Veran rommikaakao on niin ensiluokkaista tavaraa, että sillä lähtisi varmaan rutto ja isorokkokin.)

Eilen avasin pitkästä aikaa ompeluhuoneen oven ja tekaisin olohuoneeseen peittävät verhot. Syksyn pimetessä naapureille avautunut suora linja tietokoneen ääressä istumiseeni ja satunnaiseen Voicen tahdissa pomppimiseeni ei juurikaan haitannut niin kauan kuin ne olivat niin vieraita, että olisivat yhtä hyvin voineet olla televisioruudun takana, mutta nyt Kalle on ehtinyt jutella niiden kanssa sen verran monta kertaa, että ne alkavat sijaita jo samassa maailmassa. Siispä verhot. Mikä siis laskettakoon suureksi plussaksi, koska se oli aito aikaansaannos. Niin tarmokas en kuitenkaan ollut, että olisin jaksanut silittää niitä ennen ripustamista, joten ne ovat vähän surkean näköiset. Silittäminen vain on yksi niitä traumaattisia kokemuksia, joissa en mielestäni koskaan onnistu (ehkä siksi, että pesukoneessa värjätyn silkkitaftin saaminen sileäksi nyt vain on kenelle tahansa lähes mahdotonta). Niinpä vältän sitä viimeiseen asti.

No, seuraavassa tarmonpuuskassa sitten.

Kategoriani eivät muodosta toimivaa kokonaisuutta, mikä luultavasti pitäisi minua valveilla tänä iltana, jos en olisi raukkamainen ja pakenisi jo kolme kertaa aiemmin lukemani fantasiasarjan pariin. (Miten niin minun piti lukea Islannin kirjailijaa ja suomalaisten kirjailijoiden blogeja?)

John Cusack on muuten edelleen ehkä maailman haluttavin mies, noin kokonaispakettina. Mikä tiedoksi maksutta annettakoon.