/LJ FG mode on

GAAAH!!! MINÄ IDIOOTTI OLEN LUVANNUT OLLA HUOMENNA ROOLIPELAAMASSA SAMAAN AIKAAN KUN ANASTASIA TULEE TELKASTA!!! EI VOI KESTÄÄ!!!

P.S. MIHAIL REPNIN ON MAAILMAN IHQUIN!!!!

/LJ FG mode off

Huvittaa taas huomata, miten oma maku pysyy samanlaisena pikkuteinistä hamaan ikuisuuteen: kun olen yrittänyt hakea jotain taustatietoja tuosta yllättävän viihdyttävästä historiaromantiikkasaippuasta, olen törmännyt lähinnä neljätoistavuotiaiden kansoittamiin foorumeihin - kuten nyt pitäisi olla ilmeistäkin. Niillä tyttöjen ylivoimainen suosikki näyttää olevan tumma, tuima ja angstinen nuori paroni Vladimir, joka taas minun silmissäni on leimattu kirkuvanpunaisella "BAD NEWS"-leimalla. Kyseinen oikkupussi kuulemma kasvaa aikuiseksi ja jopa myötätuntoiseksi kunnon mieheksi sarjan myötä, mutta pääsin mukaan vasta vähän yli puolivälissä, enkä ainakaan toistaiseksi ole kovin vaikuttunut. Se tyyppi on nähty, koettu ja kestämättömäksi todettu. Ei niin, etteivät kompleksisten, voimakastunteisten hahmojen kasvutarinat olisi helppoja empatisoida, mutta kun omaa angstia on riittänyt jo tarpeeksi, niin kuka nyt enää toisessa itseään haluaisi katsella?

Kyllähän minä niitä teinejä ymmärrän: pahan pojan viehätys on vielä tuossa vaiheessa niin jännittävää, kun se edustaa kaikkea kiellettyä ja vierasta. Ne eivät vielä ole oppineet sitä, ettei paha poika ole välttämättä yhtään sen seksuaalisempi kuin hyväkään (pitemmän päälle luultavasti vähemmän, koska itsekeskeisyys on makuukamarissa aika huono ominaisuus). Siihen päälle vielä se angstisuus, joka vetoaa siihen teinien ja vähän vanhempienkin toiseen klassiseen harhaan, pelastavan enkelin syndroomaan. Onneksi molemmista kasvaa ohi.

Tosin kuten tiedämme, minä nyt vain olen tässä asiassa ollut ja pysynyt omituisena poikkeuksena (kun kaikessa muussa olen aina se Neiti Ylikeskiverto). Niinpä edellisen ystävä, hyveellis-sankarillinen nuori ruhtinas Mihail ei nappaa minussa pelkästään vanhasta tutusta Luke Skywalker -narusta (vaikka onkin ulkonäöltäänkin samaa tyyppiä), vaan myös siitä, joka sulaa periksiantamattomien oikeudenpuolustajien  edessä. Kuin Luke Skywalker aikuisena jediritarina, eikä tarvitse edes poiketa periaatteistaan ja koskea Lucasin laajennetun universumin hirveään roskaan, vaan sen sijaan saa ylellistä historiaromantiikkaa - mikäs sen parempaa? Hyviksissä ei oikeasti ole mitään vikaa, hyvikset ovat parhaita ja kestävimpiä sijoituksia. (Paitsi tietysti jos ovat niin hyviksiä ja niin vaarallisissa maailmoissa, että elinikäodotus on kovin lyhyt, mutta silloin taas riskisijoituksen jännityksestä voi nauttia hyvällä omallatunnolla.)

Nih.

(Ja nyt tekisi mieli vain pyyhkiä kaikki ylläoleva ja yrittää kirjoittaa se uudestaan paremmin, osuvammin ja taitavammin. Siihen vanhaan, tuttuun tappura-ansaan ei kuitenkaan kannata nyt astua. Miksi turhaan tuhlata aikaa moiseen, kun voi käyttää sen kirjoittamalla jotain muuta? Kehittyy se kehitys vaiheita tuhoamattakin. Eivätkä sanat ole rajallinen luonnonvara. Muistaisitko sen jo, tuhkasiipi, hehkusiipi?)

(Kyllä muuten vähän hävettää olla pari vuotta teinejä perässä tämänkin huvituksen huomaamisessa.)

(Apropos televisio, oli myös varsin kiinnostava ja lupaava se Heroesin ensimmäinen jakso, kuten toverit olivat hehkutelleetkin. Ihan eritasoista tavaraa toki.)