Olen lukenut aivan liian vähän suomenkielistä kirjallisuutta. Niin hirvittävän paljon liian vähän, ettei se ole edes hauskaa. Kiinni kurottava välimatka on lannistuttavan kauhea, ja tässä vaiheessa, kun oma kieli hapuilee pelkkää sujuvuutta, saati sitten taitoa, sen välimatkan jokainen askel on fyysistä tuskaa, ja toisten taito aiheuttaa hengityksen pysäyttävää kateutta.

Mutta maratonit juostaan silti loppuun.

Edelleen minua nukuttaa lähes jatkuvasti. Kävin eilen illalla harjoittamassa miellyttävintä mahdollista painonnostoa: tanssittelin Hilkkaa samalla, kun iskä ja äiti katsoivat Casino Royalea. (Jos siitä tytöstä tulee tanssija, kummitäti tulee tuntemaan ikuista syyllisyyttä, että salavihkaa kuitenkin päätyi painostamaan jossain vaiheessa - mutta minkäs sille voi, että se rauhoittuu parhaiten, kun kantaja vetää valssintahtia?) On se villiä katsoa vauvan kasvua: on suorastaan taianomaista, kun lapsi on kaikin puolin niin kuin viimeksikin, mutta vain kaikilta mittasuhteiltaan suurempi, kuin taikajuomalla tai kopiokoneessa suurennusprosentilla kasvatettu. (Ei kai siinä pitäisi olla mitään outoa, mutta on se jotenkin. Kun vanhemmat lapset kasvavat eri kohdista eri aikaan.)

Lainasin P&P:ltä paljon sivistävää musiikkia sekä neljännen Harry Potter -elokuvan, joten pitihän se tietysti kotona katsoa, vaikka pikkutunneille menikin. Silti olisin vallan hyvin voinut nousta viimeistään puoleltapäivin ja keksiä tapoja harjoittaa sitä sosiaalisuutta, jota muka kaipasin. Sen sijaan raahauduin ylös joskus iltapäivällä, valvoin ehkä puolitoista tuntia, menin sänkyyn lukemaan kirjaa ja nukuin autuaasti iltayhdeksään nähden loputtoman pitkiä ja hämmentävän mielenkiintoisia tuomiopäivän tieteisunia.

(Hämmentävän siksi, että kauas tulevaisuuteen sijoittuvat uneni pakkaavat maalaamaan klaustrofobisen pienen, kutistuneen maailmankaikkeuden, jossa kaikki on käytetty lähelle loppua, aika myös. Ei ole puutetta, mutta ei myöskään ole oikein mitään enää tehtäväksi, elettäväksi eikä varsinkaan toivottavaksi. On vain vähän aikaa arkea ja sitten... loppu. Oli tämänkertaisessakin samaa, mutta tarinan monimuotoisuus voitti tällä kertaa.)

Ei kai voi olla normaalia, että nukkuu päivät päästään, jos nukkuu yötkin kerran?

Onko tässä vuodatus-alustassa tosiaan se vika, ettei yhdellä kirjoituksella voi olla useampia kategorioita? Jos olisin sen tiennyt, olisin ehkä kuitenkin tukenut google-imperiumia. "Yleinen"-kategoria kelvatkoon nyt siis tarkoittamaan merkintää, joka ehdottomasti vaatisi useamman kategorian.