Pitkästä aikaa sain kokonaisen romaanin luettua kohtuullisessa ajassa! Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli olikin erittäin vetävä - viekoittelevan goottilainen melodraama, erittäin tyylitietoinen eikä ollenkaan raskas niin kuin melodraama helposti on. Hannu Marttila on arvostellut sen Hesarissa varsin kattavasti, enkä siihen paljon lisäisi. Korkeintaan sen, että minun makuuni se oli aavistuksen liian raaka ollakseen aina viihdyttävä (mutta tiedämmehän, että monen maku on minua karaistuneempi). Juoni oli monimutkainen, mutta vaikka olenkin aivan vihoviimeisen nirso, mitä mysteerien loppuratkaisuihin tulee, niin kyllä tämä osasi hommansa: se ei ehkä ollut aivan sitä, mitä matkalla odotin tai toivoin, mutta varmalla tyylillä se loppunsa maalasi. Kaikella, minkä epäilin ehtivän löytää tarkoitustaan ennen viimeistä sivua, oli kuin olikin pointtinsa. Kerrassaan toimiva paketti. Ei se maailmaani muuttanut, mutta eipä sitä tehnyt Tuulen varjokaan, niin tyydyttävä kuin sekin oli. Enkelipeli ei mielestäni edes yritä, sen tehtävä on vain kertoa mainion viihdyttävä, ylitsevuotavan runsas tarina.

Kadehdin kirjan päähenkilöä suunnattomasti, sillä hän on tuollainen myyttinen hahmo: myötäsyntyinen kirjailija, jo teininä valmis... kykenevä omistautumaan luovalle työlleen mielipuoliseen rasitukseen asti, varma kutsumuksestaan, melkeinpä se kammottu kirjailijan unelmaminäkuva, Gary Stu. Vaan onko se sittenkään paha asia? Kyllä fiktiivisen tarinan päähenkilö saakin olla poikkeusyksilö! Ja jos onkin kirjallisten unelmien täyttymys, niin mitä sitten? Keneltä se on pois? Minultako? Eikö se vain osoita, että työtä voi ja pitää tehdä?

Ajattelen tässä sormillani enkä hio yhtään mitään. On opittava taas kaivamaan sisuksiaan vähän syvemmältä, koska viime aikoina se taito on jäänyt hyllylle. Osaksi se on puhdasta itsesuojeluvaistoa, mutta niin tai näin, sillä tiellä on turtumus ja punakeltaiset kiertotiemerkit.

EDIT: P.S. Ha, kirjahyllystähän löytyi lisää kehuttua, kirja-aiheista eurooppalaiskirjallisuutta: Libri di Lucan arvoitus! Onhan se nyt jo viimevuotinen, mutta parempi tänä vuonna kuin joskus vielä myöhemmin... Aion päättäväisesti pysyä suomenkielisessä tekstissä sen sijaan, että tarttuisin vaihteeksi taas englanninkieliseen scifiin, vaikka tuolta naapurikirjahyllystä kuinka huutelisi uusin Reynolds houkutustaan. Lupaa kuitenkin enemmän kuin antaa, kuten edellisetkin saman kirjailijan viimeaikaiset...