Nettiongelmia. Kotireititintä piti säätää, ja sen jälkeen se lakkasi antamasta kannettavalle aliverkko-osoitetta, eikä mikään auta. Vanha pöytäkone lakkasi käynnistymästä (tai kyllähän se sanoo käynnistyvänsä, ei vain suostu ottamaan näppäimistöltä käskyä valita jompikumpi optio, säätö tai buuttaus, kun edellinen käynnistys jäi kohtalokkaasti kesken). En ollut ehtinyt siirtää siltä mm. kaikkia tallettamiani kuvia itsestäni larpeissa yhtään mihinkään. Ja joka tapauksessa nyt on siis tilanne se, etten pääse nettiin kovinkaan säännöllisesti.

Lisäksi pudotin lauantaina suunnilleen kaiken käsilaukkuna toimineesta repuntaskusta pihalle enkä edes huomannut sitä ennen kuin Killer oli kantanut muistikirjat ja erilaiset kortit sisään paljon myöhemmin. Vasta tänä aamuna huomasin, että taskusta olivat pudonneet myös kynät ja muistitikku. Sitten kaivoin sitä uuden lumikerroksen alta puoli tuntia, ja vaikka lopulta löysin, se vasta kuivattelee, eikä ole mitenkään vielä testattu, selvisikö se noin 40 tunnista pakkasessa ja lumessa (siinä oli kyllä tuppi, että sikäli lumi ei liene ongelma).

Perjantai-iltana kaikki meni jo tarpeeksi pieleen, mitä aikatauluihin tulee, kun en saanut myöskään Moyan pakkasessa juuttunutta lukkoa auki. Lauantaina sitten meni koko päivä, kun isä tupsahti käymään (oletin heidän tulevan vasta sunnuntaina) ja sitten suoritin tavaroindehakukeikan Suvelasta ja tietysti päädyin siinä sivussa hoitamaan muita juttuja ja yrittämään shoppaillakin. Sen enempää ei flunssa tarvinnut palatakseen, joten koko lauantai-ilta ja sunnuntai meni nököttäessä syvällä kaikkien mahdollisten peittojen ja huopien alla, surkeana ja uupuneena. Että ne joululahjat...?

Nyt on siis ahdistus melkoinen. Lisäksi tänään oli tarkoitus lievittää yhtä vuorenpainoa kovasti tapaamalla amanuenssi - joka ei sairastumisen vuoksi voinutkaan olla paikalla. Helpoimman jäljellä olevan tenttipaketin vastaava ei enää viime viikolla vastannut, kun olisin voinut lukea ja kirjoittaa esseetä nyt, uudeksivuodeksi. Oma itse ahdistaa ihan yhtä paljon kuin aiemminkin. Muu kirjoittaminen ei etene sen paremmin. Ja ne JOULULAHJAT!!!

(Kun ei ole sitä optiota, joka nyt pitäisi jo ehdottomasti olla, mutta kun ei ole, että voisi vain ostaa. On pakko tehdä. Ja on niin uupunut ja tukkoinen, ettei jaksaisi, ja tietää kyllä, että kyllähän ihminen jaksaa vaikka mitä, jos se todella haluaa, on vain ollut ihan liian helppoa eikä mitään pakkoa. Niin että pitää. Siitä vaan. Mutta minään hetkenä ei ole TARPEEKSI aikaa ja rauhaa - vaan sekin tietysti johtuu omasta osaamattomuudesta, kun ei aloittanut ajoissa. Vaikka kuinka muka oli väsynyt ja yritti löytää keinoja hoitaa omaa itseään kuntoon. Kyllähän ihmiset jaksavat, nekin joilla on lapsia. Ja työ. Ja kaikkea.)

Siitäkin syytin itseäni, että tyhmyyttäni ajattelin reseptin tulevan postissa varmemmin kun että haen sen. No, tulihan se - yhdeksän päivää siitä, kun siitä sovittiin. Onneksi se nyt sentään oli sitä tavaraa, mitä pitikin, mutta ei se vielä parin päivän jälkeen mitään auta.

Lumi on kaunista ja valkoisuus täyteyttä sielulle, mutta siitä on sanottu kaikki jo, aivan kaikki, enkä jaksa enää yrittää.