Elämän järjestelyä, jonkin verran kirjoja ja sukulointia ja yhä aika lailla input-asentoon juuttunut säädin. Täällä silti, ehkä kohta jotain sanojakin.

Yhä sitä etsii hurmiota, jotta voisi aina hetkeksi turruttaa jatkuvan, onton kivun. Vähemmällä ei viiva nouse tasaan, kun lähtötila on pysyvästi miinuksella.