Olipa ilahduttava viikonloppu! Nyt tuntuu taas siltä, että larppaamisella ja minulla on jotain annettavaa toisillemme, kiitos Puuttuvan luvun ja siihen osallistuneiden miellyttävien ihmisten.

Ilmoittauduin peliin paikkaajana vasta alle viikkoa ennen, koska olin alun perin ajatellut, että tässä kuussa olisi liikaa kiireitä. Kun kuitenkin edellisen viikonlopun keskiaikailu jäi sivu suun taas yhden flunssan vuoksi, puhkuin kärsimättömyyttä päästä tekemään edes jotain hauskaa, ja kun kerran peli kaipasi vielä naispelaajia, sain jopa valita kahdesta hahmosta mieluisamman - sen dramaattisemman, erilaisemman. Ja koska pelinjohto tiesi, ettei saisi hahmomateriaalia minulle kuin kaksi päivää ennen peliä, sain jopa alennusta pelimaksusta ja innostuneita kiitoksia siitä, että viitsin lähteä. Positiivinen asenne oli kieltämättä omiaan innostamaan minuakin pelaajana tekemään parhaani huolimatta ajan vähäisyydestä ja siitä, että hahmossa oli paljon tekstiä eikä kaikki siitä erityisen selkeää. Jälkimmäinen johtui toki kiireestä, joka ei jättänyt oikoluvulle mahdollisuutta, eikä se nyt sinänsä ollut katastrofaalista, koska hahmon kokonaiskonsepti ja faktat olivat loogisia ja kiinnostavia. Pelinjohto järjesti myös kyytiasiani niin, ettei minun tarvinnut huolehtia siitä: pelihän pelattiin kaukana Karstulassa, joten kyyti oli lähtemiseni ehdoton edellytys (tosin useimmat osallistujat ja pelinjohtokin olivat kuitenkin pääkaupunkiseudulta).

Pelipaikka oli vallan viehättävä hirsihuvila kaikin mukavuuksin (ja lukuisin ulkorakennuksin, joten tarkoitus on ehdottomasti ilmiantaa se esimerkiksi histelpelitovereille). Sänkyjä siellä ei riittänyt aivan kaikille, mutta minä onneksi sain sellaisen (kun en moderneja lattiamakuuvälineitä omista). Aikataulu piti, ja siinä oli riittävästi aikaa tutustua toisiin hahmoihin ennen peliä. Peli oli rytmitetty tasapainoisesti, ja pelinjohdon hahmot pitivät siitä hyvin huolta. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti. Sauna oli lämmin heti, kun peli ja loppubriiffi oli ohi. Ja koska pelaajia oli vain alle 30, oli myös mahdollista kuulla loppubriiffissä kaikkia, mikä on kuitenkin aina tärkeää. Oikeastaan ainoa parannettava käytännön seikka taisi olla se, että kaikkien kirjallisuusseuraan pyrkivien hahmojen tekstinäytteet eivät olleet oikein edustavia (minkä oman hahmoni ehdokkaan pelaaja ansiokkaasti korjasi kirjoittamalla juuri ennen peliä ja sen aikana muutaman sopivamman runon) tai olivat jääneet kiireen vuoksi jonnekin.

Itse pelikokemus oli minulle toimivin kokonaisuus pitkään aikaan: nautin sekä ihmissuhdedraamasta, jonka kaltaista olen kaivannut pitkään, että kirjallisuuskeskusteluista. Harvoissa peleissä pääsee käyttämään omaa asianharrastustaan - etenkin kun hahmonikin oli scifikirjailija! Mutta keskustelut ovat tietenkin kaikkien osallistujien summa, ja ne toimivat oikein, oikein tyydyttävästi. Muutenkin muut pelaajat olivat hyvin mukana, ilmensivät hahmojaan sellaisina herkullisina tyyppeinä kuin ne vaikuttivat olevankin, ja yhteinen inspiroituminen toimi niin kuin vain hyvässä hengessä pelatussa pelissä voi käydä. (Mutta kirjallista makua joko hahmoilla tai pelaajilla ei kyllä ollut, ettäs tiedätte, mokomat!)

En valitettavasti voi analysoida peliä kovin tarkasti, sillä pelinjohto on äännähdellyt sen suuntaisesti, että voisivat ehkä peluuttaa sitä toistekin, mikä on minusta oikein hyvä ajatus. Sanotaan kuitenkin, että vaikka se oli hyvä kokemus, pelimateriaali antoi mielestäni odottaa hiukan erilaisia asioita (ja ehkä jopa hiukan enemmän asioita) kuin lopulta seurasi. Täytyy keskustella pelinjohdon kanssa siitä erikseen, sillä eroavat odotukset saattavat olla latistava seikka, vaikka tällä kerralla niin ei kohdallani käynyt. Peli oli silti dynaaminen ja toimiva kokemus.

Pelinjälkeinen hengaus oli myös miellyttävää, hyviä keskusteluja hyvässä hengessä ja sopivan viinilasillisen saattamina. Tuntui siltä, että ehkä en olekaan liian vanha. Ehkä kyse on vain oikeasta ilmapiiristä ja siitä, että sattuu samanhenkiseen seuraan. Eikä se välttämättä tarkoita vain tiettyjä ihmisiä, vaan kaikkien tiettyjä odotuksia. Vähempi riehakkuus sopii minulle.

Niin että ehkä tässä vielä on toivoa toistekin.

Sitä paitsi myös perjantaina tuli nähtyä ihmisiä, joita näkee liian harvoin, ja se oli yhä ja taas positiivista. Bileisiinlähtöahdistustakin voi siis vähitellen taas vähentää.