Sain kuukausien iltalukemisurakan loppuun: Vikram Sethin mammuttieepoksen A Suitable Boy. Se sijoittuu 50-luvun alun Intiaan ja kuvaa muutaman paremman tai pikkuporvarillisen perheen elämää juuri itsenäistyneen valtion uskonnollisissa ja poliittisissa ristipaineissa. Sarasvatin hiekkaa oli saanut minut kiinnostumaan Intiasta hiukan, ja tämä kirja avasi sitten perusteellisemmin sikäläisen elämän arkea. Vaikka sen tapahtumista onkin jo hetki aikaa, sen päähenkilöt ovat kuitenkin suhteellisen moderneja ja korkeasti koulutettuja, joten heihin oli helppo samaistua, ja siten oli helpompi hahmottaa sitä, miten erilainen kulttuuri ja arki kuitenkin oli kyseessä. 1500 sivusta selviäminen oli hiukan hidasta - kirja ei suorastaan pakottanut kääntämään seuraavalle sivulle - mutta ei se vastenmieliseltä tuntunut missään vaiheessa, ja kyllä se kannatti. Aikaa siihen on silti sijoitettava.

Seuraavaksi olisi tietysti kiinnostavaa lukea nykypäivän Intiasta jotain vastaavanlaista.

Paraikaa luen Harry Martinsonin Aniaraa. Se taas on saanut aikaan halun palata siihen ruotsin aktivoimiseen, sillä vaikka Meriluodon suomennos on kaunis, se on myös hyvin vaikea, täynnä sanoja, joille ei kerta kaikkiaan ole mitään kiinnekohtia. Ne ovat tietysti käännöksiä keksityistä sanoista alkuperäisessäkin, mutta ehkä alkuperäisen sanoista voisi helpommin johtaa sitä, millä logiikalla ja mistä ne on johdettu. Muusta en vielä uskalla sanoa, kun en ole puolivälissäkään, mutta jotain hypnoottista siinä kyllä on.

(P.S. Että minä inhoan niitä hetkiä, kun tuntuu, että osaisi sanoa jossain väittelyssä jotain näpsäkästi -. väärällä kielellä. Voi tätä puolikielisyyden ei-kenenkään-ojaa, jossa tunnun taas ajelehtivan!)