Oli puhetta niistä kliseistä jossain välissä. No, yksi klisee, jota vain ei voi uskoa ennen kuin sen taas kokee, on se, että vatsatauti on yksi maailman kauheimpia asioita. Todistaahan sitä sekin, että sen kauheuden unohtaa hilpeästi jälkeenpäin, kun ei kerran koskaan voi sitä kliseetä uskoa - kuinka monta sellaista asiaa on, jotka täytyy aktiivisesti unohtaa? Tämänkertainen versio oli tavallista epämiellyttävämpi, koska se nosti korkean kuumeen, josta tietenkin seurasi päänsärky, ja vatsakipukin oli melkoinen. (Sitä on kuulemma liikkeellä, joten olkaapa varovaisia.)

Tänään ei jaksa ajatella kauniita sanoja. Katsotaan sitten taas, kun viikonlopun ehtimättömyyden ja taudin aiheuttama treenitauko on ohi. Tänään tuntuu vain siltä, ettei minusta koskaan mitään tule enkä sitä paitsi edes jaksakaan. Niin kuin olisin kuitenkin vain puolityhjä astia puun juurella enkä lähde. (Ja ei, tuokaan ei ole uusi kielikuva, keksin sen joskus kahdeksantoistavuotiaana.)