Mitä siis tapahtuukaan?

Ulottuvuudet limittyvät, paperinpaksuiset,

läpikuultavat, sivuuttavat toisensa,

kahahtavat,

ovat ohi


Kahahtavat uudestaan, uudestaan:

ääni kuin tuuli, kuin hyväily, kuin veitsen viilto

kuin kaikki mikä toisille riittää


...Pitääkö minun siis kuitenkin odottaa

siihen asti, että tapaamme toisella tähdellä

kun aika on vaihtunut ja olemme itsekin toisia

ja toisia jälleen kerran?


liian julmaa, Kellonvirittäjä


liian julmaa kuolla niin kauan


(Minulla on paha tapa muuttaa mieltäni otsikoista ja joskus teksteistäkin jo "julkaistuani" ne - mutta yritän kuitenkin olla tekemättä sitä muutoin kuin aivan siinä saman tien. Lopullinen muoto on yleensä olemassa viimeistään puoli tuntia merkitystä kellonajasta. Riippuu tietysti merkinnästä.)

(Kaipaus anonyymiblogiin heräsi taas. Voisi hehkuttaa asioita välittämättä siitä, miten ne näyttävät suhteutuvan elämän Säätöön ja Rovioon, ja toisten johtopäätöksistä moisen pohjalta.)