Takakannesta päätellen minun pitäisi ehdottomasti lukea Doris Lessingin Kultainen muistikirja (englanniksi tietysti). Olisin varmaan ostanutkin sen Akateemisesta toissapäivänä, jos... mutta kun hinta oli pokkariksi suorastaan kulmiakohottava ja kun ensimmäiset lauseet eivät kiehtoneet, se jäi toistaiseksi sinne.

Sitä paitsi jonossa on tällä hetkellä turhan monta jo aloitettua tai muuten velvoittavaa kirjaa. Opiskelumateriaalista puhumattakaan.

Mutta entäs jos se muuttaisi elämäni? Se vaikutti juuri sellaiselta kirjalta, että se voisi niin tehdä.

(Jaksoin kaksi päivää, sitten taas väsähdin. Ja ne kaksi päivääkin sisälsivät paljon unta ja hyvin vähän työtä. Ei kai olisi pitänyt nöyrtyä uuden lääkärin näennäisen myötätunnon edessä niin kiltisti. Koska eihän se voi olla normaalia, että vain nukkuu ja nukkuu, vaikka kuinka ei näkyisi mitään vikaa kokeissa?)

(Sorruin kuitenkin yrittämään keskustella fanitusaiheesta vihamielisessä ympäristössä, koska se oli ainoa ympäristö, jota oli olemassakaan. Toistaiseksi tulokset eivät ole rohkaisevia.)